Eva Pöllänen
2.4.2020

70-luku

Hain Wetterhoffille opiskelemaan äitini ehdotuksesta. Hän oli lukenut jostain lehdestä (olisikohan ollut Omin käsin -lehti) ko. oppilaitoksesta. Lukion jälkeen opiskelu tuntui aivan erilaiselta; oltiin kaikki tasa-arvoisia ja samassa tilanteessa. Kotiteollisuuskoulussa näin ensimmäistä kertaa piirtoheittimen. Muistaakseni opettajia piti teititellä. Olimme harjoitusluokkana opettajakokelaille ja hekin teittelivät meitä: neiti se ja se, rouva se ja se. Päivä alkoi klo 8:00 ja päättyi klo 17:00. Ruokalasta sai ruokaa, en muista maksoiko se. Kahvitauolla sai ilmaiseksi kuumaa vettä. Opin juomaan murukahvia ja kahvia yleensäkin. Ollessani kudontalinjalla töihin sai käyttää vain Wetterhoffin omia lankoja. Muistan, kun opettaja nuhteli minua, kun välitunnilla silitin koulun välineillä omaa mekkoani. silittää sai vain koulutöitä. Minulla jäivät opinnot kesken, koska synnytin lapsen. Puuttumaan jäi n 1,5 kk. Tein opinnot valmiiksi vuoden kuluttua. Sain listan mitä tekstiilejä minun piti kutoa ja kävin sitten Hämeenlinnassa näyttämässä niitä. En muista pitikö minun vielä tenttiä jotain.

Paria vuotta myöhemmin syksyllä aloitin opinnot kotiteollisuusopettajaopistossa. Wetterhoff oli muuttunut sillä välin. Enää ei teititelty. Edelleen oltiin kuitenkin tarkkana, että kukaan ei tehnyt omia töitä koulun koneilla ja laitteilla. Opiskelun aikana tein myös tilauksesta ompelutöitä paikalliselle yrittäjälle. Opiskelu oli kiinnostavaa ja myös innostavaa. Opettajat olivat persoonia. Viimeisenä keväänä tehtiin luokkaretki Roomaan

Lisätietoja

Suomen käsityön museo

amanuenssi Seija Hahl

seija.hahl@jkl.fi
014 266 4372
050 311 8886

Pin It on Pinterest