Maritta Päivinen
27.9.2018

Monessa padassa keitetty hoffilainen 1963 – 2006

Wetterhoffilla oloni aikana oppilaitoksen nimi ehti muuttua moneen kertaan. Pääsin opiskelemaan Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopiston kotiteollisuuskouluun 1963 – 1964 ja opistoon vaatetuspuolelle 1964 – 1967.

Ammattikorkeakouluna alkuvaiheessa nimi oli aluksi
• Hämeen ammattikorkeakoulu Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Käsi- ja taideteollisuuden koulutuslinja
ja sitten
• Hämeen ammattikorkeakoulu Wetterhoffin yksikkö Muotoilun koulutusohjelma.

Roolini Wetterhoffilla 1963 – 2006
• kotiteollisuuskoulu, vaatetus
• vaatetuspuolen opiston opiskelija
• myymäläapulainen
• myymäläapulainen ja opas
• harjoituskoulun vaatetuspuolen opettaja 1981–1987
• vaatetusalan lehtori 1988–1995
• lehtori-informaatikko 1995–1996
• ammattididaktiikan opettaja 1997–1999
• muotoilun koulutusohjelmassa yliopettajana 2000–2006

Yllä olevan listan mukaan hahmottaa selvästi, että hoffilaisuuteeni liittyy kokemuksia eri näkökulmista; opiskelijana (rehtorina Helvi Pyysalo) perinteisten tietojen ja taitojen sekä ammatillisten arvojen mukaan toteutetussa koulussa ja opistossa, työtekijänä myymälässä, jolloin ammattikutomo ja ammattiompelimo olivat osa oppaan ja myymäläapulaisen työympäristöä. Aikana jolloin käsintehtyä ja yksilöllistä tuotetta arvostettiin ja joita hankittiin. Aikana, jolloin taiteilijat tekivät yhteistyötä ammattikutojien kanssa ja ammattiompelimosta tilattiin ateljeetyönä valmistettuja asuja. Aikana, jolloin kudottiin kankaita kotona, opistoissa, kursseilla ja kansalaisopistoissa. Aikana, jolloin ommeltiin tai ompelutettiin vaatteita jopa käsinkudotuista kankaista.

Opiskeluajan kokemuksia
koulussa
Eka kertaa kotoa pois, kimppakämppä, monenlaisia taitoja ja tehtäviä, pitkiä koulupäiviä, auktoriteettinen koulumiljöö, pelättävät opettajat ja tiukat käyttäytymissäännöt, illanvietot ja oppilaskunnan lehti Sukkulan Suhina, keväiset oppilastöiden näyttelyt, oppilaskuoro, herkulliset puurot lounaalla, vähäiset vapaa-ajat, yhteisöllisyys, kilpailuhenkisyys, monenlaiset kädentaidot, oppilaskuoro, opiskelijakaverit eri puolilta Suomea.

opistossa
muototaju ja käden taidot lisääntyvät ja syvenevät, vartalon muoto kaavoituksessa, suunnittelutaito alkaa kehittyä, rakkaus väreihin saa alkunsa, ohjaajan ja opettajan ammattitietoisuus lisääntyy, kasvaa ja kehittyy, rakkaus kädentaitoihin syvenee, ammattiylpeys alkaa juurtua. Kolmeen opiskeluvuoteen vaikuttivat näytepuku ja opetusharjoittelu sekä näytetunnit. Näytepuvun kangas suunniteltiin ja kudottiin toisen vuoden syksyllä. Vaatetuspuolen opiskelijoiden piti valmistaa jakkupuku. Oma jakkupukukankaani oli keltainen. Sen materiaalina olivat yksinkertainen ja kerrattu kampavillalanka. Jakkupukua aloitettiin ommella kolmannen vuoden syksynä. Opetusharjoittelut painottuivat kolmanteen vuoteen. Kotiteollisuuskoulun oppilaille pidettiin 6 harjoitustuntia. Keväällä toukokuussa oli kaksi näytetuntia, jota tuli seuraamaan iso joukko koulun opettajia sekä tarkastaja Helsingistä. Me kokelaat pukeuduimme näytepukuihin. Keväällä auringon paisteessa jännityksen kourissa villaiset jakkupuvut päällä oli aika tuskaista pitää näytetuntia.
Sain hyvän taisdon ottaa vastaa ammatillisesti haasteellisia työtehtäviä.

Töissä Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistossa
myymälässä
Wetterhoffin myymälässä työskentelijältä vaadittiin hyvää materiaalituntemista, käsityötekniikoiden osaamista, asiakkaan palvelutaitoa ja -ohjaustaitoa. Oppaan tehtävissä oli hallittava Wetterhoffin yritysmaailma ja eri koulutusohjelmat, suunniteltava ryhmille mielekkäitä reittejä eli tutustumiskierroksia, suunnitella mielenkiintoisia kohteita, osata organisoida kierroksia 10 – 150 hengen ryhmille toimivia kierroksia, hallita erilaisia ryhmiä kuten koululaisryhmiä, eläkeläisiä, ammatillisia ryhmiä, ulkomaalaisia vieraita etenkin amerikkalaisia eläkeläisiä, markkinoida ja mainostaa Wetterhoffia mielenkiintoisena retkikohteena.

Myymälämuisto
Noin 70 -vuotias nainen oli saanut lapsiltaan lahjaksi kangaspuut, jotka odottivat kokoamista. Nainen ei ollut koskaan aikaisemmin koonnut kangaspuita. Hän asui lähellä myymälää. Opastin häntä kangaspuitten kokoamisessa ikään kuin etäpäätteellä. Hän kävi myymälässä kyselemässä aina seuraavaa vaihetta kun edellinen oli valmiina. Keskustelussa myymälän tiskin ääressä havainnollistimme asiaa kuvien avulla. Kahden viikon ajan myymälän tiskin ääressä käydyn vuoropuhelun jälkeen hän saapui myymälään kahvipaketin kera – kiitos siitä kun kangaspuut olivat koossa kudontavalmiudessa.
Muutenkin ohjasin asiakkaita työn suunnittelussa, pistojen ompeluissa, lankojen käsittelyssä. Myymälässä tehtäväni oli myyntinäyttelyiden suunnittelu ja rakentaminen. Siihen aikaan Wetterhoffilla oli oma värjäämä ja oma lankamallisto. Ikuisesti muistan näyttelyn, johon rakensin lankavyyhdistä värikartan mukaisen väriseinän Wetterhoffin juhlasaliin, hehkuvan ja kauniin.

Mielenkiintoisin ja ihanin yötehtävä oli tehdä työtä yhdessä taiteilija Tellervo Strömmerin kanssa 1970-luvun alkupuolella. Siihen aikaan kuultokirjonta ja kuultokirjontatyöpaketit olivat suosittuja. Kutomossa kudottiin pellavainen pohjakangas, joka muistutti revinnäispohjaa. Tälle ”revinnäispohjalle” virkattiin tai ommeltiin kuvio. Tellervo Strömmer suunnitteli mallin ja piirsi sen viivapiirroksena makulatuuripaperille luonnollisessa koossa. Yhdessä valittiin malliin langat mallin mukaan joko täysin rohdinlankoja tai sekaisin rohdin- ja aivonalankoja. Joissakin töissä käytettiin raanulankoja. Minun tehtävänäni oli siirtää kuvion viivat tai ääriviivat revinnäispohjakankaalle. Tärkein tehtävä oli mallin luonteen vaatimusten mukaisten erilaisten pistojen tai lankaryhmien tai väripintojen kokeilu. Näiden kokeilujen jälkeen keskustelin taiteilijan kanssa, mitä lankoja ja värejä valtaan lopulliseen työhön ja millaisin varsi- tai ketjupistoin kuviot toteutettaisiin. Tämän jälkeen sain melko itsenäisesti toteuttaa luonnoksen kuultokirjontatauluksi. Taiteilijan hyväksynnän jälkeen taulusta tehtiin työpiirros ja valittiin langat, jota sitten laskettiin kuhunkin työpakettiin sopiva määrä. Valmiit kuultokirjonnat kuvattiin. En laskenut, kuinka monta työpakettia valmistin. Rakkain paketti oli Siniset linnut, jonka koko on 150 x 70 cm, pohjakangas on puolivalkaistua pellavaa. Linnut ovat hennoissa sinisissä väreissä ja ruohikko on hennon harmaanvihreää, materiaalina rohdin- ja aivinapellava.
Koko myymälässä työskentelyaika oli erittäin mielenkiintoista. Oli hienoa seurata ammattikutojien ja taiteilijoiden yhteistä työskentelyä, esimerkiksi ammattikutoja Hanna Heinosen ja taiteilija Laila Karttusen yhdessä työskentelyä. Oli myös huikean hienoa nähda Taimi Pykälän taitoa ja paneutuneisuutta valmistaessaan kirkkotekstiilejä. Taiteilija Tellervo Srömmerin ja ministeri Mattilan räsymattoprojektia oli lumoavaa seurata vierestä.

väliaikaisen harjoituskoulun vaatetuspuolen opettajana
työskentelin neljä vuotta. Olin saman ryhmän kanssa aina kaksi vuotta. Olin ompelun vastaava opettaja eli vastasin kaikista pääaineeseen kuuluvista aineista kuten kaavoitus, pukuompelu, kirjonta ja neulonnan perusteet. Kahden vuoden aikana ehtii hyvin tutustua oppilaisiin. Eräs päivä joulun alla jäi mieleeni. Opiskelimme Verkatehtaalla toisessa kerroksessa. Luokkatilan vieressä oli opettajilla kahvihuone, jossa oli hella ja uuni. Niinä päätimme pitää oikein herkullisen pikkujoulu. Muutimme leikkuupöydät leivinpöydiksi. Leivoimme torttuja ja karjalanpiirakoita, jotka paistoimme opettajien kahvihuoneen uunissa. Luokkatila oli koristelu jouluiseksi. Pääpaikalta tuli käsky, siivotkaa luokat, tarkastaja Palva on tulossa Verkatehtaalle tutustumaan muotoilun koulutukseen. Verkatehtaan opettajat olivat kauhuissaan oppilaat leipovat ompeluluokissa. Pikkujoulun vietto oli sallittua. Toivotimme tarkastaja Palvan tervetulleeksi pikkujouluumme. Hän oli riemastunut – tarkastusmatkallaan tapasi jotain poikkeavaa. Hän kiitteli hetkestä ja herkuista. Emme saaneet nuhteita.

Kummankin kaksivuotisen vaatetusryhmän kanssa tehtiin projektityönä vaatemallisto. Kouluasteen opiskelijoille tehtävä oli haasteellinen. Ensimmäisen ryhmän kanssa yhdessä koulun tekstiiliosaston kanssa valmistimme mustavalko-vaatemalliston. Sidokset ja pinnan struktuuri suunniteltiin tuotesuunnitteluprojektissa Riitta-Liisa Haaviston ollessa suunnittelu opettajan. Tekstiilipuolen opiskelijat vastasivat kankaiden kutomisesta. Vaatetuspuolen opiskelijat vastasivat vaatteiden mallista, kankaan menekistä ja mallien kaavoituksesta. Kotiteollisuuskoulun opiskelijat saivat valmiiksi upean mustavalko-pukumalliston, jossa oli jakkupukuja, housuasuja ja kimonoita sekä juhlavia mekkoja. Mallisto niitti mainetta, ulkomaillakin. Opiskelijat olivat erittäin ylpeitä aikaansaannoksistaan.

Toisen kotiteollisuuskouluryhmän kanssa toteutimme malliston kolmelle mies-naisparille, kulturelli pari, matkusteleva pari, retkeilevä pari. Sidossuunnittelusta vastasi kudontaluokka. Kudonnan oppilaat kutoivat kankaat. Sidossuunnittelua varten kudottiin halutusta langasta ja sidoksista reilunkokoisia kangastilkkuja, joiden avulla voitiin nähdä materiaalin pehmeys, laskeutuvuus ja vaatteen vaatima tiiviys. Nämä pohdiskelu- ja arviointitunnit olivat koko projektin tärkein ja merkittävin. Näillä valinnoilla vaikutettiin malliston lopputulokseen. Vaatteet valmistettiin toisen opiskeluvuoden keväänä. Juuri tuona vuonna me kotiteollisuusopettajat olimme 6 viikkoa lakossa. Lakkoaika oli pois oppilaiden työtunneista. Koko lakon ajan me opettajat ja opiskelijat jännitimme, ehdimmekö saada asusteet valmiiksi ennen kevätjuhlaa ja valmistumista. Opiskelijat olivat ainakin 200 %:sti motivoituneita. Lakko loppui kaksi viikkoa ennen kevätjuhlaa. Ne kaksi viikkoa ommeltiin, sovitettiin, silitettiin ja yllätettiin kaikki. Paria päivää ennen koulun loppua pidettiin pukuesitys wetterhoffilaisille, mukana olivat myös muualta värvätyt miesmallit. Ja pukuesityksen jälkeen kuljetettiin kamat Taidemuseolle, jossa jokainen asukokonaisuus kuvattiin sekä pareittain että ilman paria. Olimme ihmeissämme, onnellisia ja väsyneitä. Me onnistuimme.

Mallistosta tuli loistava, taidokkaasti valmistettu, tulevaisuuden värejä enteilevä. Yhden parin miehen housut olivat punaiset, paita keltainen ja takki orarassin punainen. Naisen asu noudatteli miehen asusteiden väriskaalaa. Toisen parin miehellä olivat siniruudulliset housut. Naisen päällystakissa oli samanlainen ruudutus. Siihen aikaa eli vuonna 1980-luvun alkupuolella etenkin miesten asujen punaiset tai ruudulliset housut ja kirkkaanväriset paidat tuntuivat rohkeilta ja oudoilta. Mutta kymmenen vuoden päästä miesten vaatetusmuoti oli hurjasti muuttunut, punainen ja keltainen sekä muutkin kirkkaat värit asusteissa olivat suosittuja.

vaatetusalan lehtorina
Vaatetusalan lehtorin tehtävän koin erittäin haasteellisena. Pitkäaikaisen vaatetuksen lehtorin Aili Henrikssonin siirtyessä eläkkeelle jatkoin hänen lehtoraattia. Aili oli vaatetuksen kaavoituksen guru ja pidetty opettaja. Pelon sekaisin tuntein ja perhosia vatsassa menin kolmannen opistoluokan ensimmäiselle vaatetuksen tunnille. Miten minuun suhtaudutaan, miten ammattitaitoani arvostetaan? Olin onneksi suorittanut ammattienedistämislaitoksella miesten ja naisten pitkien housujen kaavoituskurssin, johon kuului myös housujen muotoprässäys. Kolmannen luokan kurssiin kuuluivat pitkät housut – kaavoitus ja muotoprässi. Osasin asiani. Voitin pelkoni ja opiskelijoitten luottamuksen. Teimme työtä yhdessä toinen toistamme auttaen.

Kaikkein mielenkiintoisin ja toisaalta haasteellisin opetuskokonaisuus oli tekstiilipuolen opiskelijoiden vaatetustunnit (3 opintoviikkoa), joilla viimeisteltiin opiskelijoiden kutomat vaatetuskankaat vaatteiksi. Jo yksistään kankaat olivat haasteellisia. Suunnittelussa opiskelijoilla painottuvat lankojen värit, raidoitukset ja sidoskuviointi. Itse vaatetauskankaan funktionaaliset vaatimukset jäivät vähäiselle pohdiskelulle ja suunnittelulle. Mallikankaita tai -tilkkuja ei kudottu. Materiaalin laskeutuvuus, tiheys tai tiiviys, paksuus tuli eteen vasta ompeluvaiheessa ja täytenä yllätyksenä. Saumarakenteita mietittiin ja ratkaistiin kankaan paksuuden ja kuohkeuden ehdoilla, sillä tavalliseen teolliseen puuvillakankaaseen soveltuvat ratkaisut eivät toimineet käsikudotuissa materiaaleissa. Olimme todella luovien ongelmien edessä. Opiskelijoiden vähäinen ompelutaito oli myös iso haaste. Luovuudella ja sinnikkyydellä selvittiin. Aika moni tekstiilin opiskelija kiinnostui ompelusta ja tiedän heidän myöhemmin valmistaneen perheissään etenkin lapsilleen ja itselleen vaatteita.

ammattididaktiikan lehtorina
Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistossa opettajapätevyys saatiin kolmen vuoden aikana muun opiston opintojen ohessa viimeisen vuoden painottuen harjoitustunteihin ja didaktisiin asioihin.
Ammattikorkeakoulutuksen suunnittelun alkuvaiheessa opettajakoulutuksen opinnot erotettiin opistosta. Eri ammatilliset opistojen opettajakoulutukset muuttuivat yksivuotisiksi ja yhtenäistyivät. Opetukseen tuli kasvatustieteellisiä ja ammattididaktisia aineita. Muutos tapahtui myös Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistossa. Tarvittiin kasvatusaineiden opettaja sekä tekstiilin ja vaatetuksen ammattididaktiikan opettaja. Ammattididaktiikan opettajan Leila Sylvelinin jäädessä sairaslomalle, minut siirrettiin opettajakoulutuksen toiseksi eli vaatetuksen ammattididaktiikan lehtoriksi. Samoihin aikoihin aloitettiin opettajakoulussa monimuotokoulutus, jossa opiskelu oli mahdollista työn ohella kontaktijaksojen ollessa viikonloppuisin ja muutamana lähijaksoviikkona opetuksen kahdelle vuodelle.
Monimuotokoulutuksessa oli mahdollista suunnitella toteutus opiskelijaryhmän tason ja toiveitten mukaiseksi.

Mielenkiintoinen oli erään monimuotokoulutuksessa olevan ryhmän kaksivuotinen toteutus. Niihin aikoihin opettajien koulutukseen katsottiin kuuluvan keskeisenä osana luova ongelmanratkaisu, elämyksellisyys, oman oppimistavan etsiminen ja tiedostaminen. Koulutukseen tulleet opiskelijat olivat valmiit rakentamaan kaksivuotisen opiskeluohjelman yhteistoiminnallisesti toteutettavan aikaisemmista tavoista poikkeavan opetusohjelman.
Suunnittelimme aikataulun, sisällöt ja toteutustavat yhdessä. Luovuus, kokemuksellisuus, yhteistoiminnallisuus ja ennakkoluulottomuus ohjasivat toimintaamme. Käytimme paljon luovan ilmaisun keinoja kurssiemme toteutuksessa kuten musiikkia, näyttelemistä, värejä ja maalaamista, tarinointia. Käsityötiede oli kokeiluvaiheessa. Ajatustemme suuntaviittoja antoivat opetukseen ja ohjaukseen tuotteen suunnittelun ja valmistuksen prosessi sekä funktionaalinen kriittinen arviointi, niin sanottu Pirkko Anttilan 111-malli.

Opiskelun loppupuolella toteutimme keväisellä kattoterassilla hurjan surrealistisien ruokailutapahtuman, jota on hankala kuvata väin sanoin. Tarjoilijat olivat pukeutuneet omituisesti kuka mihinkin asuun – poliisiksi, tanssijaksi, suunnistajaksi, treenaajaksi, näyttelijäksi jne. Pöytäkattaus oli outo, lautasilla oli omituisia ruokia, tarjoilijat toimivat miten sattuivat – lautanen vietiin edestä pois, lautaselle mätettiin runsaasti syötävää ja vain pieni suupala, tarjoiluasiassa saattoi olla mitä tahansa inhottavasti tytisevää kammotusta. Kaikki oli yllättävää ja outoa. Tilanteessa tutkailtiin ihmisten reaktiokykyä ja taitoa sietää outoutta. Tilanne koetti todella osallistujien sietokykyä.

Kaksi vuotta oli hauskaa, haasteellista, vaativaa, epätietoista, palkitsevaa aikaa. Kukaan ei jäänyt kylmäksi, todella jokainen opiskelija pani itsenä likoon. Kahden vuoden uurastuksen jälkeen kokemuksellinen oppimiskori oli täynnä arvokkaita kokemuksia, tunne-elämyksiä – onnen ja epäonnen tunteitten skaala oli laaja ja puhutteleva.

Uskon että kaksi vuotta oli jokaiselle opettajakokelaalle ja opettajalle mahtava ja kasvattava kokemus. Uskon, että jokainen mukana ollut on uskaltanut omassa opettajatyössään kokeilla ennakkoluulottomammin uusia ja outojakin asioita sekä suunnitella yhteistoiminnallisia työskentelytapoja, jolloin etsitään ratkaisuja ongelmaan yhdessä ja luovia toimintatapoja käyttäen.

lehtori-informaatikkona
Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopisto vaihtui ammattikorkeakoulutukseen siirryttäessä Hämeen ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmaksi. Ammattikorkeakoulutus edellytti, että jokaisessa koulutusohjelmassa tuli olla kirjaston toimintaa ja monipuolista käyttöä hallitseva lehtori-informaatikko. Kirjat ja lukeminen ovat aina kiinnostaneet minua. Lupauduin mielelläni 20 ov:n mittaiseen yliopistokoulutukseen. Suoritettuani vaaditut opintojaksot muotoilun koulutusohjelman kirjaston kehittämisvastuu siirtyi minulle. Kirjastossa oli yksi henkilö, joka hoiti päivittäisen rutiinin. Minä sain suunnitella kirjahankintoja. Muotoilualalle hakeutui yleensä henkilöitä, joita lukeminen ja kirjoista opiskelu ei erityisemmin kiinnostanut. Ammattikorkeakoulusta ei kuitenkaan voinut selvitä ilman teorian opiskelua. Yhdessä muiden lehtoreiden kanssa etsittiin keinoja, miten muotoilun koulutusohjelman opiskelijat saataisiin lukemaan alan kirjallisuutta. Viimeistään neljännellä luokalla opinnäytetyöprosessin aikana opiskelijalla tulisi olla taito käyttää lähdekirjoja.

Toteutimme ensimmäisenä vuonna muotoilun teoriajakson opinnoissa kirjallisuustehtävän. Laadimme ompelu-, tekstiili-, keramiikka-, jalkine- ja lasialan opiskelijoille listan kirjoista, josta heidän tuli valita ainakin yksi kirja luettavakseen ja kirjallisesti analysoitavakseen. Sain joka vuosi 47 opiskelijan kirja-analyysiesseen, joista kokosin koosteen kaikkien luettavaksi. Osa opiskelijoista paneutui kirjatehtävään syvällisesti, osa sen lähinnä suoritti.
Muotoilun teoreettiset perusteet, johon kirjatehtävä kuului, kytkettiin opiskelijan omaan ensimmäiseen ammatilliseen työhön. Opiskelija teki oppimisensa näkyväksi portfoliossaan.
Tähän prosessiin liittyi kiinteästi käsityötieteen teoreettinen lähtökohta eli kriittisrefleksiivinen tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessi. Sain olla suunnittelemassa ja toteuttamassa tätä uutta ammattikorkeakoulutuksen vaatimuksen mukaista opintokokonaisuutta, joka koosti monista erilaista palasista ja joita opiskelija tarkasteli portfoliossaan. Luennot, viikoittaiset ohjeistukset, ammatillisen työn visuaalinen suunnittelu sekä materiaalinen ja tekninen suunnittelu, ammattityön toteuttaminen, prosessin eri vaiheitten tallentaminen, oman prosessin eri vaiheitten oppimisen tarkastelu, oman työn esittely, oman oppimisen esittely, portfolioon ja oppimiseen liittyvät arviointikeskustelut oli haasteellinen oppimiskokonaisuus myös ohjaajille. Onnistuimme tehtävässämme. Saimme AMK:n laatupalkinnon. Kykenimme tekemään näkyväksi sen prosessin, jota olimme vuoden aikana prosessoineet.

muotoilun koulutusohjelmassa yliopettajana
Muotoilin yliopettajan tehtäviini kuului koko muotoilun koulutusohjelman ammattikorkeakoulun vaatimusten mukaisen nelivuotisen koulutusohjelman toteutuksen suunnittelu ja toteuttaminen. Sain olla sitä suunnittelemassa yhdessä ammattiopettajien kanssa. Koulutuksen tavoitteena oli kouluttaa muotoilualalla yrittäjiä ja oman työn sekä taidon markkinaosaajia.
Rakensimme neljä vuotta kestävän oppimispolun, jossa ammatillinen taito kasvaa omien käsien taidosta laajemmaksi omia töitä markkinoivaksi taidoksi

Oppimisvuodet
1. vuosi MINÄ
Opiskelussa on tutkiva ote. Vuoden aikana tehdään näkyväksi oman ammatillisen tuotteen suunnittelun ja valmistuksen vaiheet. Oppimista käsitellään ja tarkastellaan omassa portfoliossa. Runngon tarkastelulle antaa samaan aikaan opinnoissa oleva tuotteen suunnittelun ja valmistuksen teoreettiset opinnot.
2. vuosi SINÄ
Opiskelussa on markkinoiva ote. Omaa työtä ja taitoa opitaan viestimään myös visuaalisesti. Omasta oppimisesta osataan kertoa toiselle. Omaa taitoa osataan kaupata toiselle, tarvitsijalle.
3. vuosi ME
Opiskelussa on tutkiva ja kehittävä ote. Opiskelijat työskentelevät ryhmässä jotakin ammatillista tehtävää/ongelmaa ratkaistessaan ja toteuttaessaan.
Vaatetuspuolella tehtävä voi olla keväisen pukuesityksen suunnittelu, markkinointi ja toteutus. Tekstiilipuolella tehtävänä saattoi olla tekstiilinäyttelyn suunnittelu, markkinointi ja toteutus. Jalkine-, keramiikka- ja lasipuolella tehtävänä saattoi olla ulkopuoleisen yrittäjän tarpeen toteuttaminen
4. vuosi HE
Opiskelussa on tutkiva ote, opinnäytetyöprosessi. Tänä vuonne tehdään tiivistä yhteistyötä yrityselämän edustajien kanssa, jolloin omaan prosessiin tulee kriittinen ja refleksiivinen ote kun etsitään ratkaisuja annettuun tehtävään tarkastelun kohteet ollessa tuotteen eri funktioihin. Tavoitteena on tehdä tuote tai palvelu annettuun tilanteeseen, niille ihmisille, parhaiten toimiva ratkaisu, jossa otetaan huomioon asiakkaan tarve ja tilanne, varallisuus, tavat ja tottumukset, ympäristö, tuotteen elinkaari kokonaisuudessaan sekä tekijän taidot ja käytettävissä olevat materiaalit, laitteet ja työympäristö ekoloogisuutta unohtamatta.

Muotoilin yliopettajan tehtäviin kuuluu vastata muotoilun koulutusohjelman neljännen vuoden opiskelijoiden opinnäytetyöprosessin toteutumisesta ja prosessin arvioinnista. Noihin aikoihin tietotekniset sovellukset ulottivat lonkeroitaan jokaiseen tehtävään, niin myös opinnäytetyön seuranta- ja arviointiprosessiin. Olin suunnittelemassa ja toteuttamassa yhdessä HAMK:n vastuuhenkilön kanssa juuri muotoiluun sopivaa oppinäyttöprosessia arvioivaa sovellusta. Arviointikohteet ja arviointitapa sekä jokaisen ohjaavan opettajan osallisuus tietoteknisessä arviointiohjelmassa vaati pari kolme vuotta kehittelyä ja ohjausta ennen kuin tietotekninen ohjelmasovellus toimi helposti ja otettiin arkipäiväiseen käyttöön. Ohjelma saatiin toimimaan hyvin, ennen kuin jäin eläkkeelle.

Opinnäytetyöprosessi kaikkinensa oli haasteellinen. Eri pääaineitten (vaatetus, tekstiili, jalkine, keramiikka, lasi) työelämäyhteydet ja opinnäytetyöaiheet vaihtelivat suuresti. Jalkineen ja lasin opinnäytetöitä tehtiin etupäässä yritysten kanssa, jolloin aihe oli erittäin työelämälähtöinen ja merkittävä. Jalkineella joitakin kiinnosti oman malliston suunnittelu ja mallikappalainen valmistaminen. Malliston myyntiin saaminen oli iso haaste. Käsin tehdyt tuotteiden kustannukset tulevat herkästi liian isoiksi eikä ole järkevää yhden tuotteen ostajalla maksatta prosessin kustannuksia. Vaatetuksen opinnäytetyöt hajaantuivat kaupan, pienyritysten ja oma yrityksen perustamisalueille. Myös keramiikan opinnäytetyöt toteutuivat samanlaisten teemojen puitteissa. Oman malliston suunnittelu ja valmistus, asiakaslähtöinen malliston suunnittelu ja valmistus, oman yrityksen liikesuunnitelma, jokin kaavoituksellinen ongelma. Lasipuolen opinnäytetöistä muutama tehtiin ryhmätyönä yrityksen tehtäväannon mukaan, aika moni tutki ja selvitti yrityksen materiaalin soveltuvuutta johonkin rakennuksen ulkonäköön vaikuttavaan elementtiin.

Myös muutamat kuukaudet ennen eläkkeelle jäämistä oli hienoa. Työni jatkaja valittiin hyvissä ajoin ja hän aloitti työjaksona minun ollessa vielä töissä. Työskentelimme samassa huoneessa saman pöydän ääressä. Näin saatoin konkreettisesti jakaa hiljaista tietoa, opastaa häntä haasteelliseen ja vaativaan tehtävään. Olimme ainakin opinnäytetunneilla yhdessä, esittelin hänelle paikkakunnan nähtävyyksiä ja luontoa. Ajelimme autollani ympäri Hämettä.

Hyvillä ja levollisin mielin jäin eläkkeelle.

Lisätietoja

Suomen käsityön museo

amanuenssi Seija Hahl

seija.hahl@jkl.fi
014 266 4372
050 311 8886

Pin It on Pinterest