Auli Kananen
18.12.2018

Wetterhoff antoi eväät ammattiin ja elämään

Pääsin opiskelemaan Wetterhoffille syksyllä 1964. Olin päässyt keskikoulusta keväällä 1963 ja sen jälkeen käynyt 1 lukuvuoden Naiskotiteollisuuskoulua Alavudella, jossa oli ns. yhdistetty osasto. Opiskeluun kuului jonkin verran ompelualan ammattiaineita, pääpaino oli kuitenkin kudonnan opetuksessa. Toisen lukuvuoden opiskelin kudontaosastolla Isonkyrön Naiskotiteollisuuskoulussa. Koulun johtaja ja kudonnan opettaja oli Riikka Peltoniemi. Riika Peltoniemi oli itse opettajaksi valmistumisensa jälkeen toiminut opettajana Wetterhoffilla. Riikka Peltoniemi oli vaativa ja innostava opettaja, jonka johdolla sain hyvät perustiedot ja taidot kudonnan ammattiaineisiin ja kankaankudontaan. Isonkyrön ”Impilinna”, kuten sitä paikkakunnalla kutsuttiin sijaitsi Kyrönjoen varressa. Kauempaa opiskelemaan tulleet opiskelijat asuivat koululla neljä tyttöä samassa huoneessa. Koulu oli tavallaan sisäoppilaitos. Koulun johtaja asui koululla ja samoin talonmies-emäntä-vahtimestari. Kudoin paljon myös iltaisin vapaa-aikana.

Wetterhoffin opettajakoulutukseen oli silloin paljon hakijoita. Suuri osa oli suorittanut ylioppilastutkinnon, mutta osa opiskelijoista otettiin myös keskikoulupohjalta. Meitä Isonkyrön koulun käyneitä haki myös useampia Hämeenlinnaan opiskelemaan. Olimme elokuussa pääsykokeissa ja pääsin opiskelemaan. Myös huonetoverini Isostakyröstä pääsi opiskelemaan.

Kun aloitimme opiskelun, oli ensimmäiseksi etsittävä alivuokralaisasunto. Sellainen löytyikin heti koulun vierestä Palokunnankadun toiselta puolelta, josta saimme huoneen vuokrattua. Asuin ensimmäisen lukuvuoden jo Isostakyröstä tutun huonekaverini kanssa. Koulupäivät olivat pitkiä klo 8.00-16.00. Ei tullut kysymykseenkään, että olisi ollut poissa koulusta ja ensimmäinen syksy oli koeaikaa. En muista, että kukaan vuosikurssiltani olisi joutunut keskeyttämään opinnot. Luokkatoverit olivat eri puolilta Suomea; Helsingistä ja Pudasjärveltä saakka. Wetterhoffin rakennukset tulivat tutuiksi kutomoa, ompeluosaston uutta puolta, myymälää, ammattikutomoa ja värjäämöä myöten.

Rehtorina ja sidosopin opettajana toimi Helvi Pyysalo. Kuvaamataidon ja tekstiilisuunnittelun opettaja oli Tellervo Strömmer, hän opetti myös kansatiedettä ja tyylihistoriaa. Vaatetuspuolella olivat opettajina mm. Virpi Mikkola, joka opetti yleisompelua, kirjontaa, neuleita ja vaatehuoltoa. Aili Henriksson taas opetti pukuompelua. Kudonnan ja materiaaliopin opettajana oli Raija Hämäläinen ja Viivi Merisalo. Psykologiaa ja kasvatustiedettä opetti Pirkko Miikkulainen. Nämä opettajat ovat jääneet elävästi mieleeni.

Koulupäivät alkoivat aamulla aamuhartaudella, jolloin kokoonnuttiin juhlasaliin. Jokainen piti vuorollaan aamuhartauden. Laulettavat virret oli harjoiteltu kanttorin johdolla edellisen viikon perjantaina.

Lounas oli puolenpäivän jälkeen. Ruokasalissa oli pitkät pöydät, joissa istuttiin vuosiluokittain. Opettajien pöytää lähinnä istuivat ykkösluokat, seuraavaksi kakkosluokat ja opettajiksi valmistuvat kolmosluokat olivat kauimmaisena opettajien pöydästä. Ovenpuoliseinustalla istuivat kotiteollisuuskoululaiset ja 1-lukuvuoden ohjaajakoulutuksessa olevat opiskelijat. Kun opettajat tulivat ruokasaliin, kaikki nousivat seisomaan. Opettajien istuuduttua myös opiskelijat saivat istua. Koulussa oli myös mahdollista syödä päivällinen sekä ruokailla sunnuntaisin. Monellakaan ei alivuokralaisasunnossa ollut keittomahdollisuutta. Muistan, että Wetterhoffilla sain ensimmäisen kerran valkoista muotissa tehtyä juustoa sekä rahkapiirakkaa. Ruoka oli muutoinkin hyvää, muistelen että tillilihakastikkeesta en erityisemmin pitänyt.

Wetterhoffilla lämmitettiin myös sauna viikonloppuisin ja niin voimme käydä saunassa, johon monellakaan alivuokralaisella ei olisi ollut muuten mahdollisuutta..

Kolmantena lukuvuonna osa pääsi asumaan Wetterhoffin asuntolaan, joka sijaitsi ruokalin yläpuolella kolmannessa kerroksessa. Etusija oli kaukaa opiskelemaan tulleilla. Asuimme kahden hengen huoneissa ja minulla oli huonetoverina kuopiolainen Sinikka. Asuntolan valvojana toimi Soila Paajanen.

Varsinaisen opiskelun lisäksi pidettiin illanviettoja, johon opiskelijat valmistivat ohjelman. Joka vuosi oli Fredrikajuhla, Kalevalajuhla ja myös illanviettoja, johon ohjelman valmistivat oppilaat maakunnittain. Esimerkiksi pohjalaisten illanvieton yhteydessä minulle oikeastaan valkeni Pohjanmaan laajuus. Olin aina ajatellut että Pohjanmaata on lähinnä Etelä-Pohjanmaa Kauhajoki, Kurikka , Seinäjoki, Härmä, Kauhava jne., mutta että Oulu ja Pudasjärvikin kuuluvat Pohjanmaahan oli uusi asia. Oli tapana, että silloin tarjottiin maakunnan ruokaa yhdellä aterialla. Pohjalaisena perinneruokana tarjottiin veripaltusta ja perunoista keitettyä soppaa ”Rössypottua”, joka oli minulle aivan uusi ruokalaji, mutta yleinen Pohjois-Pohjanmaalla.

Joskus kouluun kutsuttiin myös vierailijoita mm. Liisa Majapuro kävi lausumassa runoja. Hän toi erään kerran meille vieraan nuoren miehenkin. Tämä nuori mies oli Veikko Sinisalo, joka esitti meille Lauri Viidan runoja.

Kävimme myös näyttelyissä mm. Hämeenlinnan taidemuseossa oli Iittalan tehtaan juhlanäyttely. Siinä esiteltiin Iittalan tehtaan toimintaa. Museoon oli rakennettu kopio lasihytistä. Timo Sarpaneva oli suunnitellut silloin FINLANDIA sarjan ja upeat lasiveistokset täyttivät yhden huoneen. Esillä olivat myös palaneet puumuotit, joissa lasiesineet oli tehty.

Teimme myös näyttelymatkan Helsinkiin. Siellä oli silloin Marjatta Metsovaaran värikäs, upea tekstiilinäyttely, jossa oli käytetty uusia materiaaleja kudotuissa tilanjakajissa.

Tampereella oli vielä tekstiili- ja jalkineteollisuutta ja Wetterhoffilaisten ohjelmaan oli kuului käynnit Finlaysonin, Tampellan ja Klingendahlin tehtailla sekä Aaltosen kenkätehtaalla. Finlaysonilla emme päässet itse tehdassaleihin, vaan meille esiteltiin tehdasta elokuvan avulla. Klingendahlin villatehtaalla meitä kierrätettiin tehtaan tiloissa. Opintomatka oli kaksipäiväinen ja illalla olimme katsomassa Tampereen työväenteatterissa West Side Storya, jonka miespääosassa esiintyi Tapani Perttu. Tampereelle oli valmistunut silloin myös Kalevan kirkko, johon tutustuimme.

Mieleen ovat jääneet monet tapahtumat, jotka poikkeavat arkisesta, päivittäisestä opiskelusta.

Jännitin itse varmaan kaikkein eniten harjoitus- ja näytetunnin pitoa. Harjoitustunteja varten tehtiin tarkat tuntisuunnitelmat, johon kirjattiin tunnin kulku tarkkaan. Valmiit kysymykset opiskelijoille ja arvioidut vastaukset. Ennen varsainen oppitunnin pitoa käytiin usein kuivaharjoittelemassa tunnin pito tyhjässä luokassa. Harjoitus- tai näytetuntia pidettäessä oma luokka istui luokan perällä kuuntelemassa samoin ohjaava opettaja.

Lisätietoja

Suomen käsityön museo

amanuenssi Seija Hahl

seija.hahl@jkl.fi
014 266 4372
050 311 8886

Pin It on Pinterest