Muistot Wetterhoffin ajoista!

Opistoasteen kaksipäiväiset pääsykokeet olivat kesäkuussa 1982 ja silloin satoi lunta! Oli kuvallisen tehtäviä, tuotesuunnittelutehtäviä sekä käsin- että koneneulontaa. Koneneulonta oli ihan kamalaa, kun sitä ei silloin vielä osannut juurikaan. Annettiin ohjekirja, jonka avulla piti tehdä pääntie puolikkaaseen miehustan kappaleeseen. Jotenkin siitä vaan selvisi.

Pääsin toiselle varasijalle ja roikuin raastavassa epätietoisuudessa kesä-heinäkuun pääsenkö sisään vai enkö, kunnes heinäkuun lopussa tuli ilmoitus että tervetuloa olet päässyt kudontalinjalle. Olin hämmentynyt sillä neulepuolelle olin hakenut. Soitin Wetterhoffille ja kyseessä oli sekaannus. Oli tullut kaksi peruutusta samaan aikaan ja kanslisti oli sekoittanut asiat. Mutta voi mikä onnenpäivä se oli kun oli vihdoinkin opiskelupaikka! Opiskelu alkoi elokuun puolivälissä ja sain hommattua opiskelija-asunnon Kaivohaasta, josta oli noin kolme kilometriä Hoffille.

Opiskelu sisälsi niin neulontaa mikä oli pääaine, ompelua kuin kudontaa. Kaikkia tekniikoita edelsi suunnittelu. Lisäksi oli teoria-aineita kuten yritysaineita ja markkinointia, kieliä ja liikuntaa. Neuleopettajana oli alkuun Virpi Mikkola, joka oli tuolloin myös apulaisrehtori. Hänellä oli paljon hallinnollisia tehtäviä, joten hän oli oppituntien aikana paljon opettajankopissa. Sieltä me hänet haimme apuun, kun neulekoneesta oli pudonnut työ tai koneen kelkka oli jumittunut työn keskelle. Kerran Virpi tuli posket punoittaen kopistaan ja sanoi: ”Voi tytöt, te ette tiedä mitä on byrokratia!” Siitä tuli luokassamme lentävä lause, joka edelleenkin saa hymyilemään. Ehkä me jo tiedämme mitä se on. Myöhemmin Terttu Heikkinen vastasi pääaineen opetuksestamme.

Opiskelu oli erittäin aikaa vievää puuhaa. Päivisin oli teoriatunteja ja työtuntejakin, mutta paljon jäi tehtävää myös ilta- ja viikonlopputöiksi. Ensimmäisen vuoden syksyllä purnasimme Wetterhoffin opetusta ja paljoa työmäärää vastaan. Erityisesti äidinkielen opettaja Einikki Sauri antoi siihen tunneillaan mahdollisuuden. En muista tuottiko purnaaminen mitään tulosta, sillä työtä piisasi siitä eteenkin päin. Piti tehdä mm. kaikenlaisia neulesidosharjoituksia käsin ja koneella, lukea tenttiin ja suunnitella tulevia harjoitustöitä.

Mutta kaiken lisäksi me luokkana innostuimme järjestämään kaikenlaista ohjelmaa koulun juhliin ja kaupungin ravintoloihin, sillä tarkoituksemme oli tehdä viimeisen opiskeluvuotemme keväällä luokkaretki Pohjois-Italiaan. Meillä oli koululla joulujuhla, jossa esitimme itsekirjoittamamme jouluoperetin Kuusessa ollaan. Se sai suuren suosion, joten jatkoimme esiintymistä seuraavana keväänä Fredrika-juhlassa, johon olimme kukin koonneet yhden runon rakkaudesta jokainen eri näkökulmasta. Itse esitin savonkieltä puhuvana kotiseuturakkautta edustavan Kalle Väänäsen runon Savonmua. Ravintolaesiintymiset aloitimme 60-luvun bileillä, johon pukeuduimme opettajien 60-luvun vaatteisiin. Pidimme mm. pukuesityksen niistä ja oli meillä tanssiesityskin Tamara Lundin esittämään kappaleeseen ”Mä oon mikä oon”. Taisimme esittää saman ohjelman myöhemmin myös Aulangolla. Kaikenkaikkiaan yhteishenkemme kasvoi näiden kolmen opistovuoden opiskelujen ja yhteisten projektien aikana niin vahvaksi, että vieläkin pidämme yhteyttä toisiimme ja tapaamme ajoittain.

Luokkaretken teimme keväällä 1985 Pohjois-Italiaan. Tukikohtamme oli Garda-järvi, josta oli hyvä mahdollisuus matkustaa päiväksi Milanoon, Venetsiaan, Veronaan, Comoon ym. vierailimme käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksissa, museoissa ja yrityksissä. Milanossa haistelimme muodin uusimpia tuulia muotikaduilla, kävimme La Scalassa ja muutamat meistä – minä mukaanlukien – kävimme kampaajalla. Saimme tarkat ohjeet miten löydämme perille ja muutamalla italiankielen sanalla pärjäsimme loistavasti. Olimme todella tyylikkäitä, kun palasimme toisten luokkalaistemme seuraan. Venetsiassa tutustuimme mm. Muranon lasinvalmistukseen ja kävimme gondoliajelulla.
Kaikenkaikkiaan matka oli todella antoisa. Monet historialliset rakennukset ja tyylikaudet olivat käsin kosketeltavissa, samoin muodin ja muotoilun uusimmat tuulet puhalsivat ylitsemme.